Uhmaikä

Lapselle merkittävä kasvamisvaihe on uhmaiän alkaminen. Se alkaa siitä, kun lapsi huomaa itsensä ja muiden ihmisten eroavaisuuden. Yleisesti uhmaikä alkaa 2-vuotiaana, ja päättyy 4-5 vuotiaana.
Vaihetta voisi kutsua niin sanotusti “minäitse”-vaiheeksi, mutta sille löytyy myös muita nimityksiä, kuten itsenäistymisikä, tahtoikä ja kiukkuikä.

Mikä uhmaikä on

Uhmaikä johtuu lapsen käsityskyvyn kehittymisestä, ja liittyy itsenäistymiseen. Lapsi kasvaa, ja alkaa ymmärtää erilaisuuttaan vanhemmista. Kaikkein vahvimmin itsenäistymisen oireet kasvavat läheisimpiä ihmisiä, eli yleensä vanhempia kohtaan. Tämä näkyy usein siinä, että lapsi käyttäytyy enkelin tavoin päiväkodin tädille, mutta kiukuttelee omalle äidille. Tämä ei johdu siis äidin huonoista kasvatusmetodeista, vaan hänen läheisestä suhteesta lapseensa.

Uhmaiän oireet

Uhmaikäinen lapsi nimensä mukaisesti uhmaa käskyjä. Hän kokeilee ja tunnustelee omaa valtaansa, laittaen vanhemmat koetukselle. Lasta tuleekin siis käsitellä varmasti, mutta rauhallisesti. Hermostua ei saa.
Lapsi saattaa tehdä asioita, joiden hän tietää olevan kiellettyjä. Hän voi esimerkiksi haluta lähteä ulos myöhään illalla, pukea ulkovaatteet yöasun sijasta, heitellä ruokaa päivällisellä, tai piirtää kirjan sivuille oman vihkon sijasta. Turvaportit saavat kyytiä!
Lapsen tunteita ei tule ikinä pilkata, tai vähätellä. Raivotakin saa, sitä ei voi millään kokonaan kieltää. Jos esimerkiksi lapsi alkaa heittämään ruokaa seinille perheen syödessä päivällistä, voit todeta hänelle rauhalliseen äänensävyyn: “Ruokaa ei saa heitellä, äidille tulee siitä paha mieli kun tulee turhaa sotkua. Syö ruoka kiltisti haarukalla, älä leiki sillä.” Jos lapsi silti jatkaa, eikä piittaa huomauttamisestasi, kokeile kiinnittää hänen huomionsa kunnolla. Katso siis syvälle silmiin, ja sano “Äiti sanoi jo kerran, ja on ikävää joutua sanomaan uudestaan. Jos ruoan heittely ei lopu, äiti joutuu ottamaan ruoan pois.” Lapsen yhä jatkaessa touhuaan, ota lautanen kylmän rauhallisesti pois, ja mainitse, että sen saa takaisin kun käyttäytyy paremmin. Lapsi saattaa saada pahankin kiukkukohtauksen, mutta hänen voi antaa yksinään raivota. Väliin voi todeta lapselle, että äiti on kyllä tässä, ja antaa ruoan takaisin heti kun hieman rauhotutaan. Lapsen raivoaminen menee kuitenkin aikoinaan ohi, jolloin häntä voi lohduttaa vaikka sylissä pitäen. Pöytään voidaan palata, ja kehua kuinka hienosti hän nyt osaa syödä ruokansa.

Muistilista uhmaikäisen käsittelyyn

  • Anna lapsen näyttää tunteensa, myös negatiiviset. Niitä ei saa tukahduttaa. Joskus lapsen on päästettävä höyryjään aivan yksikseen. Vieressä voi kyllä joskus mainita esimerkiksi: “Taidat olla todella harmissasi” rauhalliseen sävyyn.
  • Älä anna lapselle liikaa vastuuta. Aikuinen päättää tärkeät asiat, kuten milloin on nukkumaan meno aika, koska lähdetään päiväkotiin tai puistoon ja milloin saa syödä karkkia.
  • Lapsi ehkä haluaa kokeilla asioita, jotka voivat olla hänelle jopa vaaraksi. Jos hän esimerkiksi haluaa pilkkoa salaattia terävällä veitsellä, lapselle voidaan näyttää veistä, ja kertoa minkä takia siihen ei itse saa koskea, ja miksi se on vaaraksi.
  • Kerro lapselle yksinkertaisia käskyjä, pelkkä “älä tee noin” ei välttämättä riitä. Kokeile mieluummin sanoa: “älä leiki ruoalla”.

Raivokohtausten ollessa pahoja, muista ettei lapsi tee niitä ilkeyttään. Ne ovat vain osa normaalia kehitystä.

4 kommenttia artikkeliin ”Uhmaikä”

Vastaa